fbpx
Seuraa meitä:
kasvattaja raakaruoka

Kasvattaminen raakaruoalla

Ison rodun kasvattajan kokemuksia raakaruokinnasta

Kirjoittaja: Merja Laurikainen-Vilmunen, Kennel Gogatsu Kensha 

Sain Lassi-akitani vuonna 2005. Oli sanomattakin selvää, että tulisin ruokkimaan koiraani muulla kuin kuivamuonalla, sillä lapsuuden kodissani perheemme lemmikit, kissat ja koira, olivat aina syöneet kotiruokaa tai raakaravintoa. Isäni metsästi ja kalasti, joten ravintoa riitti myös karvaisille kavereillemme.

Jouduin taistelemaan tuulimyllyjä ja asenteita vastaan, eläinlääkärit tuomitsivat raakaruokinnan aluksi jyrkästi, mutta kun koirani pysyi terveenä, eivät eläinlääkärit enää tarjonneet kuivaruokanäytteitä meille.
Ruuat haettiin aluksi Tampereelta, myöhemmin Helsingistä, sillä Hämeenlinnan valikoimat olivat tuolloin olemattomat.

Vuonna 2009, perheeseen tuli akitanarttu Momo sijoitukseen. Momon kasvattaja toivoi minun ruokkivan kuivamuonalla. Halusin toimia kasvattajan toiveen mukaan ja olla yhteistyökykyinen, joten Momo söi ’nappulaa’ ja Lassi puolestaan raakaruokaa.

Niin siinä sitten kävi, että Momo söi mieluummin Lassin kupista kuin omastaan. Soitin kasvattajalle ja kerroin Momon ruokavalion muutoksesta. Kasvattaja näytti vihreää valoa, niinpä Momokin siirtyi raa’alle.  Minullekin se oli helpotus.

Tiineen nartun ruokinta

Kun tuli Momon astutuksen aika ja tiineys varmistui, kasvattaja toivoi minun taas siirtyvän kuivamuonaan ’varmuuden vuoksi’. Olin itsekin samaa mieltä, ensimmäinen sijoitusnarttuni ja paljon epävarmuuksia, sillä tiineysajan raakaruokinnasta oli kovin vähän kirjallisuutta saatavilla.

Aluksi nappula maistuikin, mutta sitten tuli syömiselle stoppi.  Yritin lihaa ja nappulaa, mutta Momo kävi taas Lassin kuppia kolistelemassa. Soitin kasvattajalle ja kerroin, että mitäs nyt tehdään, kun Momo ei muuta söisi kuin raakaa ja niitä lihaisia luita erityisesti. Kasvattaja kehotti antamaan sitä mitä Momo söisi mielellään. Pääasia, että pysyi kunnossa.

Vaikka koirani söivät mielestäni hyvin monipuolisesti, kolmea laatua lihaa joka aterialla, broilerin selkäpaloja, erilaisia kaloja, naudan rustoluita, kalkkunan kauloja, sydäntä, maksaa, munia, rasvaa, höystettynä merilevällä, marjoilla, jauhetuilla kasviksilla, päivittäiset kalaöljystä saadut omegat, lisäksi vaihdellen erilaisia kasviöljyjä esim. pellavansiemen-, vehnänalkio- tai camelinaöljyillä…

Silti mielessäni kaihersi epävarmuus, miten tulevat pennut mahtoivat kehittyä. Luin kaiken mahdollisen kirjallisuuden, googletin…

Tiesin, että emo ja pennut tarvitsivat myös hiilihydraatteja, erityisesti tiineyden loppupuolella, mutta mitä teki Momo? Rouskutti lihaisia luita mieluummin. Akita on hyvin primitiivinen rotu eikä syö tarpeettomasti ns. ’syömisen ilosta’, kuten jotkut koirarodut. Toivoinkin Momon minulle vinkkaavan, mitä hän kulloinkin tarvitsee.

Tiineyden edetessä Momo halusi yhtäkkiä meidän cashew pähkinöitä, joten hän niitä myös sai. Tiedä, saiko niistä mitään irti, rouskutti kyllä huolellisesti, kourallisenkin kerrallaan. Joskus meni kotiruokaa, ohrapuuroa, kasvissosekeittoa, parsakaalia ja lasagnea, omenoita, banaania, …no siinähän niitä hiilareita, ajattelin,  mutta pian Momo halusi taas raakaruokaa, lihaa ja luita.

Tiineysaika sujui mallikkaasti ja pian koitti tiineysröntgen. Kuvassa näkyi 6 tasaisesti luutunutta pikkukippuraa. Eläinlääkärikin totesi, ettei tulevilla pennuilla näyttänyt olevan mitään hätää.

Synnytyksen lähestyessä, kalkkikrampit ym. komplikaatiot pyörivät mielessäni, sillä Momo-rouva ahmi vielä synnytystä edeltävänä päivänä 3 valtavaa kalkkunan kaulaa ja laukkasi pihalla Lassin ja ison vatsansa kanssa onnellisena.

Ruokavalio imetyksen aikana

1.1.2012 Momo synnytti kainalooni 6 kaunista, tasaista, virkeää ja elinvoimaista pentua.  Pentujen painoero oli todella pieni, kaikkien pentujen painot olivat 360-420 g välillä. Synnytys sujui todella joutuisasti ja helpon oloisesti, onnellisena Momo alkoi hoivaamaan katrastaan.

Pentujen ensi viikot sujuivat upeasti ja maitoa riitti kaikille. Sijoituspentue ruokittiin kasvattajan ohjeiden mukaan kuivamuonalla, johon lisäsin omavalintaisesti erilaisia lihoja, kalaa…

Synnytyksen jälkeen Momon ruokavalio koostui kypsennetystä lihasta,  kalasta ja sisäelimistä, keitetystä kanasta, kanaliemestä, hunaja-muna-vesijuomasta ( kokeneen kasvattajan antama resepti, jonka avulla maito laskeutuu nisiin) unohtamatta omega-3 rasvahappoa, joka vaihdettiin jo astutuksen jälkeen pentujen ja tiineen emon tarpeisiin sopivaksi. Annoin myös merilevää ja vitamiineja.

Emon hyvinvointihan heijastuu myös pentuihin, joten emoa kohdellaan meillä kuin kuninkaallista… mikä tarkoitti sitä, että Momo halusi myös jättiannoksen pekonia ja munakasta aamupalakseen,  lämmin voisula-maitoseos oli myös emon suurta herkkua. Olen miettinyt emojen mieltymystä kypsään ruokaan synnytyksen jälkeen. Olisiko syynä primitiivisyys, emo suojelisi pentujaan mahdolliselta viholliselta tai yksinkertaisesti hygieniasyyt tai jälkeisten syönnin aikaansaama kylläisyys/kyllästyneisyys.

Oli miten oli, joka tapauksessa kaikki akita-emot ovat olleet samanlaisia mieltymyksineen. He ovat opettaneet minut, ihmisen, omille tavoilleen. Emot vinkkaavat minulle, milloin on aika antaa pennuille kanankaula tai muuta haasteellisempaa syötäväksi. Yksi nartuistani myös oksentaa oman raakaruokansa jälkeläisilleen. Vieläkin, jo aikuisten jälkeläistensä, antaa syödä annoksestaan, mitä ei muille lauman jäsenille salli mistään hinnasta.

Akitan kasvattaminen

Tänä päivänä, vuonna 2019, laumani koostuu 10 eri ikäisestä akitasta, josta vanhin on yli 7-vuotias ja nuorimmat reilun vuoden ikäisiä.  Koirani ovat olleet tähän saakka terveitä, vanhinkin koiristani käynyt eläinlääkärissä vain rokotuksilla.

Kasvattamallani rodulla on allergioita ja paksun kaksinkertaisen turkin omaavalla, voi iho-ongelmat olla hankalia. Hypotyroidismi lisääntyy niin ihmisillä kuin koirillakin. Yhdellä tuontikoiristani on todettu hypotyroidismi ja itselläni myös.

Uskon, että puhtaalla ruualla ja lisäaineita välttämällä on vaikutusta koirieni hyvinvointiin.

Rodulla  on myös hyvin haasteellisia, perinnöllisiä autoimmuunisairauksia esimerkiksi SA (Sebaceous Adenitis) ja VKH (Vogt-Koyanagi-Harada), joiden periytymismekanismia ei vielä ole pystytty todentamaan, mutta eipä ulkoisten tekijöidenkään merkitystä pois suljeta esimerkiksi SA:n  kohdalla. VKH johtaa sairastuneen koiran eutanasiaan, mutta SA:han sairastuneen koiran kanssa voi jotenkin elää, varsinkin, jos ihotulehdus saadaan nopeasti kuriin eikä vahvaa lääkitystä tarvita.

Oma ensimmäinen Lassi-akitani sairastui SA:han. Sairaus tuhoaa talirauhaset ja koiran turkki alkaa näyttää kapiselta. Alun vaikeuksien jälkeen sain kuitenkin Lassin jopa näyttelykuntoon lisäämällä rasvaista kalaa usealle aterialle viikoittain. Lisäksi sain eläinlääkäriltä kokeiltavaksi korkeatasoisen kalapohjaisen rasvahappovalmisteen, joka oli vasta tulossa markkinoille. Jatkossa vaihdoin tuohon uuteen valmisteeseen ja aloin käyttämään sitä kaikilla koirillani.

SA-sairaat koirat tarvitsevat yleensä kuivaan ihonsa hoitoon parin viikon välein toistuvia öljyhoitoja, jotka sitten aikansa vaikuttavat iholla ja pestään pois. Lassi ei näitä öljyhoitoja koskaan tarvinnut. Suihkua Lassi rakasti muutenkin, herra käveli itse suihkun alle parin viikon välein ilmoittaen, että nyt on suihkun aika. Näin koirat meitä jälleen neuvoivat… Lassin vei lopulta keväällä 2015 selkärankarappeuma, kippurani olisi täyttänyt 10-vuotta.

Kasvattaminen raakaruoalla

Gogatsu Kensha kenneliimme on syntynyt raakaruoan voimalla 6 pentuetta, yhteensä 35 jälkeläistä. Kaikki synnytykset ovat sujuneet normaalisti ja pennut ovat olleet elinvoimaisia ja virkeitä pienestä pitäen. Kennelissämme yksi pentu on valitettavasti syntynyt kuolleena. Pentu oli erittäin suurikokoinen.

Ruoka tulee pääasiassa kotiinkuljetuksella, pari kertaa kuukaudessa. Ruokakulut ovat 500-600€ luokkaa kuukaudessa. Koirani syövät 99 % raakaruokaa. Talvipakkasilla, pitkän ulkona vietetyn päivän jälkeen syödään mielellään kypsennettyä sydäntä, kivipiiraa, kalaa, Kerran viikossa paistan maksaa keitetyn riisin, broccolin ja porkkanan kera. Kotitekoiset kasvissosekeitot ja kaalilaatikko maistuvat myös koirilleni. Herkkuina annan possunkorvia, kuivattua mahaa, sydäntä ym.  Suosin koirillani mahdollisimman paljon kotimaista ja luonnonmukaista.

Käytän koirillani myös valmiita barf-seoksia, mixejä, joita höystän puhtailla lihaisilla luilla, lihoilla, kalalla. Kananmunia menee paljon eri muodoissa, munakas ja keitetyt kananmunat ovat suurta herkkua.

Kun teen itse ruoka-annokset, laitan mukaan  hieman merilevää,  hieman sinkkiä, ruusunmarjavalmistetta,  D-vitamiinia, samaa mitä itsekin käytän.
Punkkiaikaan annan tyrni-valkosipulivalmistetta.  Korkealaatuinen kalaperäinen omega-3 rasvahappovalmiste on ehdoton, jota täydennän korkealuokkaisilla kasvipohjaisilla rasvahapoilla, esim. kylmäpuristetulla pellavaöljyllä, vehnänalkioöljyllä…

Pentujen ruokinta

Kennelissämme syntyvät pikkupennut aloittavat raakaruuan syömisen n. 3-4 viikkoisina luomutasoisella jauhelihalla, merilevä ja korkeatasoinen pennuille tarkoitettu omega-3 rasvahappovalmiste aloitetaan samaan aikaan. Vähitellen lisätään kypsennettyä muikkua, raakaa kanaa, kananmunia eri muodoissa. Alussa suurin osa pikkupentujen ravinnosta koostuu ihmisravinnoksi tarkoitetuista raaka-aineista. Annan ajoittain myös multi-puppy jauhetta, ainakin kiinteän totuttelun alkuvaiheessa, ennen kuin vitaminoituihin penturuokiin siirrytään.

Kun pennuille suunnitellut barf-ruuat tulivat markkinoille, otin ne myös pentujen ruokavalioon mukaan ja laajennan ruokavaliota pikkuhiljaa pehmeisiin lihaisiin luihin, kuten siipiin, kauloihin ym. vastaaviin. Emohan minulle niistä olikin jo vinkannut.

Akitoilla esiintyy mm. ruokadominanssia. Alan kouluttaa pikkupentuja pois dominanssista ruokkimalla pentuja käsin. Pidän esimerkiksi broilerin kaulasta kiinni ja annan pennun järsiä sitä, niin että pentu tottuu siihen, että tilanne ei ole uhkaava, kukaan ei vie ruokaa.

Saatan myös hidastaa pennun syömistahtia vetämällä varovaisesti broilerin kaulaa ja tavallaan jarruttaa. Samalla testaan pennun luonnetta. Jos pentu murisee, keskeytän syöttämisen ja kiellän rauhallisesti. Kohta taas toistan saman niin kauan kunnes pentu tajuaa, ettei tarvitse murista. Olen tehnyt tätä kaikilla koirillani menestyksekkäästi.

Pystyn ruokkimaan aikuiset koirat käsin, annan luut koirille suoraan suuhun. He odottavat kiltisti vuoroaan eikä ruuasta tapella. Koirat syövät ruokansa sulassa sovussa.

Poistuessani kotoa, en kuitenkaan jätä mitään ruokia tai herkkuja esille, jännitteitä syntyy helposti ja se dominanssi nostaa päätään laumassa. Sanonta ’kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä’ pitää paikkansa akitoidenkin kohdalla.

Annan emon imettää pentujaan niin kauan kuin haluaa, yleensä luovutusikäisiksi asti. Kannustan tulevia pennun omistajia jatkamaan raakaruokintaa.  Gogatsu Kensha pennun mukana lähtee runsas pentupaketti, jonka tärkeänä osana on aina ruokinta- ja hoito-ohjeet, ne arvokkaat omega-3 rasvahappopullot, lahjakortteja, kassilliset raakaa ruokaa kotiin viemisiksi ja lupaus olla pennun omistajien tukena 24/7.

Kirjoittaja: Merja Laurikainen-Vilmunen, Kennel Gogatsu Kensha 

Sivustolla olevat kokemukset ja palautteet ovat koiranomistajien omia, eivätkä ne ole ohjeita tai lääketieteellisiä neuvoja. Niistä ei saa ottaa mallia ja eläinlääkäriä tulee aina konsultoida.

Edellinen artikkeli Seuraava artikkeli

Lue seuraavaksi

Ei kommentteja

Kirjoita kommentti