Paljonko on oikea sinkin määrä koiralle?

”Olen ruokkinut Ronjaa luonnollisella ruoalla ja Ronja voi tosi hyvin! Mutta yksi asia askarruttaa.

Mistä tiedän, että Ronja saa riittävästi sinkkiä? Olen epävarma, saako Ronja tarvittavan määrän ruoasta, vai pitkääkö sitä antaa lisänä? Ja kuinka paljon pitää antaa, netissä on aika ristiriitaisia ohjeita…

Voiko tosiaan olla niin, että sinkkiä ei saa ruoasta? Sinkin antaminen arveluttaa siksi, että käytin itse hetken aikaa sinkkilisää ja sain siitä lievää pahoinvointia. Vaikka annos ei ollut kovin iso. Miten on mahdollista, että Ronjalle pitäisi antaa moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä itse söin ja tuli paha olo. Mistä voin tunnistaa koiran pahan olon?”

Paljonko on sinkin tarve koiralla?

Ravintosuosituksissa (AAFCO / FEDIAF / NRC) ilmoitetut ravintoaineiden tarpeet vaihtelevat hiukan lähteestä toiseen mutta keskimäärin aikuisen koiran sinkin tarve on noin 1 mg/koiran painokilo/vrk.

Mistä viitearvot ovat peräisin?

Koiranruokateollisuudessa käytetään pitkälle jalostettuja, halpoja viljatuotteita ja eläinperäisiä ainesoisia, joiden laatu on kyseenalainen. Voimakkaan prosessoinnin myötä, raaka-aineista tuhoutuu vitamiineja ja mineraaleja. Siten niitä on lisättävä tuotteeseen, jotta se täyttäisi koiran ravintotarpeet.

Koiranruokateollisuudessa käytetään edullisia, keinotekoisia vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita. Näiden imeytyminen elimistössä on heikompaa kuin ruoasta saatujen, luontaisten ravintoaineiden. Lisäksi kuivamuonassa on usein viljatuotteita, joiden sisältämä fytiinihappo sitoo muun muassa sinkkiä, tehden siitä vaikeammin imeytyvää.

Pelkällä ultraprosessoidulla riisi-kana-massalla ei pystyttäisi täyttämään koiran ravintotarpeita. Siksi on lisättävä vitamiineja ja mineraaleja. Tästä syystä jouduttiin luomaan koiranruokateollisuudelle jonkinlaiset suuntaa antavat viitearvot, mihin pyrkiä.

Kustannusten minimoimiseksi teollisuus käyttää usein halvimpia vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita, jotka imeytyvät huonosti koiran elimistössä. Osa ravinteista siis kulkee vain elimistön läpi imeytymättä ja menee hukkaan kakan mukana. Tämä aiheuttaa sen, että teollisuus joutuu käyttämään suuria annoksia, jotta koira saa hyödynnettyä edes minimitarpeen verran.

Tästä syystä viitearvot ovat tiettyjen ravintoaineiden osalta vääristyneet todelliseen tarpeeseen ja saantiin nähden.

Kuivamuonassa on monta muutakin ongelma, joka uhkaa koirasi terveyttä, kuten alhainen lihapitoisuus ja puutteellinen valvonta.

Viitearvot

Nämä viitearvot on saatu muokkaamalla koirille annettavaa muonaa ja seuraamalla, milloin puutosoireita ilmenee tai tiettyjen veriarvojen muuttumista. Näissä analyyseissä ei yleensä ole otettu huomioon ravintoaineen todellista imeytymistä, eli paljonko erittyy virtsaan ja ulosteeseen. Lisäksi tutkimukset kestävät vain viikkoja eikä vuosia, jolloin pitkäaikaisten ravintoaineiden todelliset puutostilat tai liikasaanti eivät tule ilmi.

Tutkimukset ovat suoritettu pääasiassa koirilla, jotka ovat syöneet kuivamuonaa, eikä raakaruokaa. Viitearvot ovat olemassa koiranruokateollisuutta varten, ei yksilölliseen ruokavalion suunnitteluun kotikoiralle. Ruoka-aineista saatava sinkki imeytyy hyvin eikä sinkkilisälle ole yleensä tarvetta raakaruokinnassa.

Jos siitä huolimatta annetaan sinkkilisää, voidaan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa liikasaantia, josta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Yhden yksittäisen ravintoaineen liikasaanti voi esimerkiksi vaikuttaa muiden ravintoaineiden imeytymiseen tai toimintamekanismeihin. Antamalla sinkkiä reilusti yli todellisen tarpeen, voi esimerkiksi raudan tai kuparin imeytyminen heiketä.

Miksi netissä suositellaan vieläkin suurempaa määrä?

Nykyään monessa raakaruokintaohjeessa ja keskustelupalstoilla kuitenkin toistetaan, että sinkkiä pitäisi antaa kaksinkertainen määrä, eli 2 mg/ koiran painokilo/vrk. Joskus suositellaan tämän annoksen tuplaamista tai triplaamista, ihan varmuuden vuoksi, koska:

• Sinkki on huonosti imeytyvää
• Suositus on liian alhainen
• Sinkkiä on vaikea saada ruokavaliosta riittävästi

Tämän kaltaiset suositukset voivat olla koiralle jopa haitallisia ja aiheuttaa liikasaannin oireita. Luonnollisella ruokavaliolla sinkki on helposti imeytyvässä muodossa ja siten pienempi määrä riittää. Yllä olevat väittämät ovat vain osittainen totuus.

• Sinkki on huonosti imeytyvää, JOS se on keinotekoisessa muodossa
• Suositus on liian alhainen, JOS käytetään huonosti imeytyvää sinkkiä
• Sinkkiä on vaikea saada ruokavaliosta riittävästi, JOS käytetään viitearvoina kuivamuonateollisuudelle määriteltyjä arvoja, jotka eivät suoraan sovellu raakaruokintaan ja JOS ruokavalio ei sisällä riittävästi ja monipuolisesti sisäelimiä, erityisesti maksaa.

Mikä on koiran todellinen sinkin tarve?

Raakaruokituista koirista ei ole vielä tehty tutkimuksia, jotka auttaisivat tässä asiassa.

Unohda siis hetkeksi kuivamuonat ja niiden keinotekoiset ravintoaineet, standardit ja niiden kemialliset analyysit. Ajattele hetki, kuinka kauan koirat ovat olleet olemassa ja syöneet muita saaliseläimiä ja meidän ruoantähteitämme.

Mistä koirat saivat kaikki ravintoaineet?

Mistä ne saivat sinkkiä?

Jos koira söi pääasiallisena ravintonaan pieniä saaliseläimiä, kuten hiiriä, lintuja ja jäniksiä, paljonko se sai sinkkiä?

Kuinka hyvin tämä luonnossa esiintyvä sinkki imeytyi?

Voidaan aloittaa tarkastelemalla, kuinka paljon näitä ravintoaineita tavallisesti esiintyy kokonaisissa saaliseläimissä. Valitettavasti näistäkään ei ole kovin paljon dataa saatavana. Analyysien lukemat vaihtelevat riippuen analysoidusta eläimestä, sen iästä ja ravitsemuksellisesta tilasta.

Aikuinen hiiri painaa noin 25 grammaa ja hiirissä on keskimäärin sinkkiä noin 0,5 milligrammaa.

Onko todellinen sinkin tarve kuitenkin se määrä sinkkiä mitä on saaliseläimissä? Olisiko parempi ajatella ravintoaineiden tarvetta suhteutettuna syötyyn ruokamäärään, eikä koiran painoon.

Jos viitearvona pidettäisiin hiirtä ja sen sisältämää sinkin määrää, viitearvo olisi 0,5 mg / 25 g hiirtä. Eli toisin sanoen 2 mg sinkkiä per 100 grammaa syötyä ruokaa.

Esimerkki, kuinka paljkon sinkkiä 20 kiloa painava Ronja tarvitsee, jos hän syö päivittäin noin 500 grammaa ruokaa?

• Kuivamuonateollisuuden viitearvojen mukaan: 20 mg
• Keskustelupalstasuositus: 40 mg (pahimmillaan 80 – 120 mg)
• Lajityypillinen "hiiri-suositus": 10 mg

Paljonko koira saa sinkkiä raakaruoasta ja riittääkö se?

Koska Ronjalle ei anneta 20 kappaletta hiiriä ruoaksi, niin saako se sitten riittävästi sinkkiä tavallisesta raakaruoasta?

Sinkkiä on eniten punaisessa lihassa ja sisäelimissä, erityisesti maksassa. Sitä on runsaasti myös kiveksissä ja rauhasissa, mutta nämä harvoin kuuluvat kotikoirien perusruokavalioon. Maksassa ja sisäelimissä on paljon sinkkiä ja sen lisäksi muita tärkeitä ravintoaineita, joten siksi sisäelimet ovat tärkeä osa koiran luonnollista ruokavaliota.

Ronja syö keskimäärin 500 gramma ruokaa päivässä. Eri lihoissa on hieman eri määrät sinkkiä, noin 1 – 4 mg/100g. Syömällä monipuolisesti erilaisia lihoja sekä sisäelimiä, Ronjan keksimääräinen sinkin saanti on 10 – 15 mg päivässä.

Syömällä monipuolisesti Ronja saa siis luonnollisen määrän sinkkiä, hyvin imeytyvässä muodossa. Kuten muidenkin mineraalien suhteen, joskus voi olla tarpeen antaa sinkkiä lisänä kuuriluontoisesti, esimerkiksi karvanlähdön aikaan tai jos koiralla on suolisto- tai iho-ongelmia. Silloin puhutaan kuitenkin maltillisesta määrästä ja käytetään hyvin imeytyvää sinkkiä yhdessä mm. B-vitamiinien kanssa.