Onko bakteerit ja loiset raakaruokinnan riski?
Artikkelin lähteenä ovat olleet mm. Ruokaviraston koulutusmateriaalit, tiedotteet ja ohjeet.
Kaikenlaisessa ruokinnassa on omat riskinsä. Ruoassa, on se sitten ihmisen tai eläimen, on aina riski. Ruoka voi olla käsitelty väärin sen eri vaiheissa, se voi olla vanhaa ja pilaantunutta tai sitä on pidetty esimerkiksi pöydällä liian kauan. Raakaan koiranruokaan liittyy suurempia mikrobiologisia riskejä kuin kuivamuonaan tai kypsennettyyn kotiruokaan. Raakaruokinnassa on aina tiedostettava riskit, on esimerkiksi otettava huomioon raa’an ruoan käsittely ja säilytys. Kun ymmärrämme, opimme ja osaamme ottaa huomioon näitä riskejä, hyödymme raakaruokinnasta suhteessa riskeihin.
On hyvä muistaa, että lemmikit ovat kosketuksissa erilaisten bakteerien kanssa niin ulkona kuin sisällä. Koira saattaa tutkia kaikkea kissan hiekkalaatikosta kukkaruukkuihin ja ulkona saatetaan haistella ja maistella toisten eläinten jätöksiä sekä ihmisten jättämiä roskia. Terveen koiran vastustuskyky sietää tämän hyvin.
Koira voi toki syödä pilaantunutta ruokaakin sairastumatta, onhan se elimistöltään haaskan- ja lihansyöjä. Pilaantunut ruoka ei kuitenkaan ole koiralle terveellistä, ja nykypäivän kotikoirien vastustuskyky on heikompi kuin luonnonvaraisten koiraeläinten. Ruoan hyvään laatuun on kiinnitettävä huomiota, vaikka koirat eivät pääsääntöisesti sairastu syömästään ruoasta.
Lue artikkeli Miten aloittaa raakaruokinta?
Raaka-aineet ja mikrobiologiset riskit
Raaka-aineen hyvä laatu on tärkeää, koska käsittelyn, kuten jauhamisen aikana bakteerien määrä lisääntyy. Nopea jäähdytys on tärkeää. Kun tuote on jäässä, bakteerien määrä ei enää kasva, mutta bakteerien lisääntyminen jatkuu heti, kun tuote sulaa. Kylmäketjun katkeamattomuus on tärkeää kaikissa valmistusvaiheissa, kuljetuksen aikana, kaupassa säilytyksen aikana sekä kotiolosuhteissa.
Raakaruoan raaka-aineen tuominen Suomeen muista EU-maista on sallittua ja mahdollista kotimaisille rehunvalmistajille. Myös ulkomaisista raaka-aineista valmistettua sekä ulkomailla valmistettua raakaruokaa saa myydä Suomessa. Tautia-aiheuttavien bakteerien kuten salmonellan ja kampylobakteerin esiintyvyys tuotantoeläimissä on Suomessa paljon alhaisempi kuin muissa Euroopan maissa. Myös antibioottien käyttö on vähäisempää. Tästä syystä kannattaa suosia niitä valmistajia, jotka käyttävät kotimaisia raaka-aineita.
Lisäksi salmonellan voi saada broilerin lisäksi myös esimerkiksi possunkorvista. Salmonellasta johtuvia takaisinvetoja on tullut myös kuivamuonissa ja puruluissa.Ihmisillä salmonellaepidemiat on tavallisesti salaattipöytien ja buffettien aiheuttamia (tai siis puutteellinen hygienia ravintoloissa aiheuttaa sen, että raa’an kanan salmonella siirtyy esimerkiksi leikkuulautojen veitsien tai käsien välityksellä salaattiin, tai kana on ollut raakaa)
Raakaruoan oikeaoppinen käsittely vähentää riskejä
Raaka liha on hyvä kasvualusta bakteereille ja raa’an lihan käsittelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota. Eläimille tarkoitettua raakaruokaa käsiteltäessä on aina huomioitava sen riskit ihmiselle. Siksi raakaruokaa tulee käsitellä eri välineillä kuin ihmisille tarkoitettua ruokaa. Myöskin lasten pääsy eläinten ruokakupille on estettävä. Ruokakupit tulee pestä huolellisesti kuumalla vedellä ja pesuaineella käyttäen eri välineitä kuin ihmisille tarkoitettuihin ruokiin käytetään.
Lue artikkeli: "Miten käsittelet raakaa ruokaa hygieenisesti."
Ruoan kypsentäminen tuhoaa bakteereja ja vitamiineja
Kypsentäminen toki tuhoaisi suurimman osan bakteereista ja loiseläimistä, mutta se tuo mukanaan omia haasteita. Esimerkiksi B-vitamiinit sekä tietyt aminohapot, kuten tauriini hajoavat herkästi lämmön vaikutuksesta ja mineraalit muuttuvat kemiallisesti. Siten ruokaan on lisättävä ravintoaineita, kuten B-vitamiineja mikäli ruoan kypsentää.
Raakaruoka on koiralle biologisesti oikeaoppista eli lajityypillisesti sopivaa. Sitä sen elimistö pystyy parhaiten hyödyntämään.
Lue artikkeli “Raakaruoka on biologisesti oikeaoppista”
Lainsäädäntö ja valvonta
Raakaruoassa raaka-aineina käytetään pääasiassa elintarviketeollisuuden tuotantoeläinten osia. Lemmikkieläinten ruokaan saa käyttää ainoastaan teurastamoista ja leikkaamoista sekä muista liha- ja kala-alan laitoksista peräisin olevia raaka-aineita, jotka saadaan ihmisravinnoksi hyväksytyistä eläimistä. Tällaisia osia ovat muun muassa kokonaiset luut, elimet, ruhoista otettu liha ja kalan perkuutähde. Esimerkiksi broilerista koipi saattaa päätyä sinun lautasellesi, ja saman broilerin kaula koirasi kuppiin.
Lemmikkieläinten ruoat ovat rehuja ja siten ne kuuluvat rehulainsäädännön piiriin, eikä niihin sovelleta ihmisten ruokaan sovellettavaa elintarvikelainsäädäntöä. Siksi myös eläinten raakaruoasta puhutaan rehuna.
Valmiille raakapakasteille on asetettu mikrobiologiset raja-arvot salmonellan ja enterobakteerien osalta. Valmistajat valvovat rajojen sisällä pysymistä omavalvontansa avulla. Ruokavirasto tutkii säännöllisesti haitallisten bakteerien esiintymistä suomalaisissa elintarviketuotantoeläimissä ja elintarvikkeissa sekä rehuissa. Tarkastuksissa on havaittu myös poikkeamia niin raakaruoista, kuivamuonista kuin kuivatuista possunkorvistakin. Tarkastuksia tehdään satunnaisotantana ja pistokokein, ei siis jokaisesta tuotantoerästä.
Tuotantolaitosten omavalvonta on tärkein seuranta. Pistokokeiden tulokset ovat julkisia ja saatavilla Ruokaviraston sivuilla
Pakkaamatonta raakaruokaa ei saa myydä
Lainsäädännön mukaan raakaruoan pakkaaminen katsotaan valmistamiseksi ja siten myös eläinruokakaupat saattavat olla valmistajia, jos he pakkaavat raakaa ruokaa. Raakaruoan myyminen pakkaamattomana ei ole mikrobiologisten riskien vuoksi sallittua.
Esimerkiksi suurten pakkausten jakaminen ja pakkaaminen pienempiin pusseihin edellyttää hyväksyttyä tuotantolaitosta. Raakoja luita ei siis saa myydä myöskään irtotavarana avatusta pahvilaatikosta. Jos kauppias myy irtotavaraa, on hänen ensin rekisteröitävä tilat tuotantolaitokseksi ja sitten kaupan on itse pakattava luut pusseihin asianmukaisilla pakkausmerkinnöillä. Ilman rekisteröintiä tuotantolaitokseksi uudelleen pakattuja tuotteita ei siis saa myydä.
Bakteerit raa’assa koiranruoassa
Raakaruokaa valmistavia yrityksiä on neuvottu kiinnittämään erityistä huomiota raaka-aineen laatuun, koska raakaruokaa ei kuumenneta ennen tarjoilua. Raakaruokaa pakastettaessa bakteerien määrä ei lisäänny, mutta sulatusvaiheessa sulanut neste sekä liha on bakteerien kasvulle otollinen alusta.
Kuten ihmisruoassakin, myös raakaruoassa kylmäketjun säilyminen on tärkeää. Kylmäketju tulee säilyä eläinperäisen tuotteen valmistuspaikasta, myymälään ja kotiin asti.
Suomessa lainsäädännössä on asetettu valmiille lemmikkien ruoalle mikrobiologiset raja-arvot salmonellan ja suolistoperäisen enterobakteerien osalta. Kypsälle ja raa’alle lemmikkien ruoalla on erikseen enterobakteerien raja-arvot. Salmonellaa ei saa esiintyä lainkaan eläinten raakaruoassa. Muille bakteereille ei ole asetettu suoria raja-arvoja, mutta raakaruoan on silti oltava aina turvallista ja eläinten ruokintaan sopivaa.
Haitalliset bakteerit esimerkiksi salmonella, kampylobakteeri ja EHEC voivat siirtyä ihmisiin huolimattoman käsittelyn seurauksena. Näitä bakteereja voi toki esiintyä myös elintarvikkeissa, mutta niissä yleensä ongelmilta vältytään, koska elintarvikkeena myytävä liha kypsennetään, kun se valmistetaan ruoaksi ihmisille.
Suomalaisen elintarviketuotantoeläinten haitallisia bakteereita valvoo jokainen niitä valmistava yritys itse omavalvonnan kautta sekä niitä myös tutkii ja valvoo Ruokavirasto.
Raakaruokaa valmistavat kotimaiset yhtiöt käyttävät pääsääntöisesti suomalaista raaka-ainetta tuotannossaan, mutta ulkomaisen raaka-aineen käyttö on mahdollista. Ruokavirasto kohdentaa tutkimuksia niihin eläinlajeihin, joissa on havaittu bakteerien esiintymisriskin olevan suuri. Myös ulkomaisen raakaruoan valvontaa ja näytteiden ottoa tekee Ruokavirasto.
Antibioottiresistentit bakteerit
Antibioottiresistenssi tarkoittaa ilmiötä, jossa bakteeri tulee antibiootille vastustuskykyiseksi eli resistentiksi. Resistenssi ei lisää bakteerin taudinaiheutuskykyä, mutta resistentin bakteerin aiheuttaman infektion hoito vaikeutuu. Ruokavirasto seuraa näiden resistenttien bakteerien (MRSA sekä ESBL-, AmpC-β-laktamaasientsyymiä tai karbapenemaasia tuottavat E. coli -bakteerit) esiintymistä elintarvikkeissa ja rehuissa.
Näistä asioista löydät ajankohtaista tietoa Ruokaviraston sivuilta.
Ihmisruokaa koiralle
Kuten ihmisille myös koirille ja muille lemmikeille annetaan tuoretta, hyvälaatuista ruokaa. Älä anna koirallesi pilaantunutta tai vanhentunutta ruokaa - ethän söisi sitä itsekään!
Tuore ihmisillekin tarjottava kaupan ruoka on hyvää koiralle ja lemmikillesi tarjottavaksi. Noudata tässä hyvää ruokahygieniaa, kuten noudatat omassa syömisessäsi.
Nauta kannattaa antaa pakastettuna, jos neosporan riski huolestuttaa.
Tulossa artikkeli: “Raakaruoan toteutustavat”.
Loiset
Sellaiset loiset, jotka tarttuvat ruoan ja veden välityksellä, eivät lisäänny ruoassa. Useimmiten niiden elintarvikkeissa olevat rakkulamuodot, kystat ja toukat tuhoutuvat pakastuksessa, kun lämpötila on alle -20°C. Ruokamyrkytyksiä, joiden aiheuttaja on loismadot tai alkueläimet, on vaikea tunnistaa, koska ne voivat olla oireettomia tai itämisaika on pitkä.
Ruokaviraston listauksen mukaisesti ruokamyrkytyksiä aiheuttavia loisia ovat muun muassa seuraavat:
- Cryptosporidium parvum -alkueläin
- Giardia duodenalis -alkueläin
- Toksoplasma gondii -alkueläin
- Leveä heisimato (Dibothriocephalus latus)
- Ekinokokki-heisimato
- Anisakis simplex -sukkulamato
- Trikinella-sukkulamato
Neospora caninum
Neosproa caninum on naudoilla ja koirilla aivo- ja lihastulehdusta aiheuttava kokkideihin kuuluva alkueläin. Koira, susi ja kojootti ovat neosporan pääisäntiä ja nauta sen väli-isäntä. Tartunnan saatuaan koira erittää pari viikkoa infektiivisiä ookystoja ulosteeseensa.
Koira saa neosporan useimmiten syömällä tartunnan saaneen lehmän sikiön, jälkeisiä tai syömällä sellaisen eläimen lihaa, joissa on tartunta. Nauta saa sen joko emältään sikiöaikana tai myöhemmin syömällä koiran ulostetta tai koiraeläimen ulosteen saastuttamalta laitumelta tai juomavedestä.
Kaikilla eläimillä tavallisinta on oireeton tartunta. Lehmälle tartunta aiheuttaa noin nelinkertaisen riskin ennenaikaiseen luomiseen eli aborttiin. Koirilla neospora voi tarttua myös sikiöön tiineysaikana ja aiheuttaa aivo- ja lihastulehduksen pennuille. Myös lammas, vuohi, hevonen ja peura voivat saada tartunnan. Ihmisille neospora ei ilmeisesti tartu.
Tautiin ei ole tehokasta lääkitystä tai rokotetta, mutta sitä voidaan ennaltaehkäistä niin, ettei taudin kantajia jätetä jalostukseen, rehut ja juomavesi suojataan eläinten ulosteilta, eikä jälkeisiä tai sikiöitä anneta lihansyöjien syötäväksi.
Käytännön raakaruokinnassa riskin voi tämän päivän tiedon mukaan eliminoida antamalla vain sellaista raakaa naudan jauhelihaa, joka on pakastettua. Jossain lähteissä on mainittu harvinaisempi neospora-kanta, joka saattaisi kestää pakastamisen, mutta sitä neospora-kantaa ei ole löydetty suomessa.
Ekinokokit
Ekinokokit, Echinococcus canadensis, Echinococcus granulosus, Echinococcus multilocularis ja muut lajit, ovat heisimatoihin kuuluvia lihansyöjien loisia. Niiden kiertokulkuun kuuluu pääisäntänä petoeläin esimerkiksi koira, susi tai kettu sekä väli-isäntä, jonka pääravinto on kasvinsyöjänisäkäs esimerkiksi lammas, nauta, poro, hirvi, sika tai myyrä. Ihminenkin voi saada tartunnan väli-isännän tavoin.
Hirviekonokokki (Echinococcus canadensis)
Canadensis –lajia eli hirviekinokokkia on tavattu Suomessa lähinnä Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, Kuusamosta ja Sallasta, mutta viime vuosina sitä on levinnyt myös kyseisten alueiden länsipuolelle.
Hirviekonokokin aikuiset madot elävät koiraeläimen suolessa, josta ne pääsevät ympäristöön ulosteen mukana. Munat kestävät hyvin kylmyyttä, mutta eivät kuumuutta, kuivuutta tai suoraa auringonvaloa. Koira saa tartunnan syömällä toukkarakkuloita, jotka ovat ekonokokkitartunnan saaneen eläimen lihassa tai sisäelimissä, ei ulosteessa.
Ihmisell tartunta tulee usein loista kantavan koiran ulosteesta tai ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden välityksellä. Koiran turkkiin tarttuneet madon munat ovat suurin riski ihmiselle, koska ne voivat joutua ihmisen käsiin ja sitä kautta suuhun.
Taudin itämisaika ihmisellä on todella pitkä, jopa useita vuosia. Tauti syrjäyttää toimivaa kudosta ja saattaa haitata esimerkiksi keuhkojen toimintaa. Ihmisillä tauti oireilee, kun toukkarakkula kasvaa tarpeeksi isoksi ja se voi aiheuttaa oireina kipua, jatkuvaa yskää, kuumetta ja ihottumaa. Rakkulan repeäminen voi aiheuttaa pahimmillaan kuoleman.
Koiran eli pääisäntäeläimellä suolessa elävä mato ei aiheuta koiralle oireita ja mato voi elää suolessa muutaman kuukauden ajan.
Ekonokkitautia voi ehkäistä niin, etteivät koirat ja luonnoneläimet syö porojen ja hirvien teurasjätettä, varsinkaan keuhkoja. Jos haluat käyttää näitä, ne tulee kypsentää tai pakastaa huolellisesti. Koirien säännöllinen heisimatolääkityksestä tulee huolehtia varsinkin poronhoitoalueella ja metsästyskoirilla. Metsästettyjen eläinten kohdalla tulee huolehtia hygieniasta ja suojata paljaat kädet sekä pestä kädet hyvin. Sisäelimiä ei tule jättää metsään villieläinten syötäväksi.
Myyräekonokokki (Echinococcus multilocularis)
Myyräekonokokkia ei ole tavattu Suomessa, eikä manner-Norjassa, mutta esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa tai Keski-Euroopassa sitä on tavattu. Myyräekinokokin väli-isäntiä ovat myyrät ja tärkein pääisäntälaji on kettu. Pääisäntiä voivat olla myös supikoira ja koira.
Aikuiset madot elävät pääisännän suolessa, josta ne pääsevät ympäristöön ulosteen mukana. Munat kestävät hyvin kylmyyttä, mutta eivät kuumuutta, kuivuutta tai suoraa auringonvaloa. Kettu, supikoira tai koira saavat tartunnan, kun syövät myyrän, jolla on toukkarakkula. Ihmiselle tartunta voi tulla loista kantavan pääisännän ulosteesta tai sen ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden välityksellä. Ihmisille tarunta voi tulla myös ekinokokkia kantavan koiran, ketun tai supikoiran turkkiin tarttuneista madon munista.
Taudin itämisaika ihmisessä on erittäin pitkä, 5–15 vuotta. Tauti aiheuttaa monilokeroisia rakkuloita, joita yleensä kehittyy maksaan. Se aiheuttaa maksakudoksen tuhoutumista, joka ajan myötä aiheuttaa kipua ja maksasairauden oireita. Pahimmillaan se voi johtaa kuolemaan. Mato ei aiheuta oireita pääisäntäeläimelleen, jonka suolessa mato elää muutaman kuukauden ajan.
Myyräekinokokkoosi on lakisääteisesti vastustettava eläintauti, joten taudin epäilystä on välitön ilmoitusvelvollisuus virkaeläinlääkärille.
Myyräekonokokkia ehkäistään Suomeen tuotavilla ja palaavilla koirilla heisimatolääkkeellä. Villieläinten ja koirien pääsy puutarhaviljelyalueille tulee estää. Pintaveden saastuminen pitää estää. Kasteluveden laatu ja tuotteiden puhdistaminen tehdään laadultaan hyvällä vedellä. Käytetään hygienisiä työskentelytapoja, kuten pestään kädet ja käytetään käsien suojana suojahanskoja.
Muut ekinokokit
Muita ekinokokkeja esiintyy vaihtelevasti ympäri maailman. Ihminen voi saada ekinokokkitartunnan pääisännän (yleensä koiran) ulosteissa olevien munien välityksellä. Koska useimmat ekinokokkikannat tai -lajit ovat zoonoottisia, ne voivat tarttua myös ihmiseen. Ihminen on kuitenkin yleensä loisen elämänkierron kannalta merkityksetön (harhaisäntä). Ihminen voi tartunnan saatuaan sairastua erittäin vakavasti.
Trikiiniloinen
Trikiiniloinen eli trichinella spiralis on yleinen riistaeläinten loinen. Sitä esiintyy villisialla, karhulla ja ketulla, mutta sitä voi esiintyä myös siassa ja hevosessa, mutta myös raatoja ja eläinjätettävä syövissä eläimissä.
Ihmisellä trikiini aiheuttaa lihassairauden, jotka kutusutaan trikinoosiksi, mutta se on Suomessa hyvin harvinainen.
Ihmisellä oireet alkavat ilmaantua 2-3 viikon kuluttua tartunnasta ja se voi aiheuttaa kuumetta, lihassärkyä ja turvotusta silmien alla.
Trikiiniä voidaan ehkäistä, kun tehdään huolellinen lihantarkastus teurastuksen yhteydessä. Suomessa tarkastus tehdään aina kulutukseen menevälle lihalle, kuten sian, hevosten ja mahdollisten villieläinten ruhoille. Jos lihan laadusta on epäilys tai sitä ei ole tarkastettu trikiinien varalta, suositellaan lihalle kuumentamista vähintään +70 celsiusasteessa. Pakastaminen ei tuhoa kaikkia trikiinilajeja, näin on esimerkiksi suomalaisissa riistaeläimissä eli karhun tai villisian lihan kanssa. Siksi pakastusta trikiinin tuhoajana saa käyttää ainoastaan sianlihalle ja siinäkin lihan paksuus vaikuttaa lämpöyhdistelmiin.
Lue artikkeli Raakaruokinnan perusteet pähkinänkuoressa.
Lähteet mm.
Ruokaviraston koulutukset 2022: Maria Ahomaa-Fredriksson, Antti Oksasen
https://www.mushbarf.com/fi/bakteerit-raakaruoassa-pitaako-niita-pelata
