Kun koiran ruoka ei aina ole turvallista

Tiesitkö, että Suomessa on myyty koiranruokaa, joka on aiheuttanut vakavia oireita ja jopa lopetuspäätöksiä?
Entä puruluita, joiden aiheuttamia oireita ei aluksi osattu yhdistää ruokaan lainkaan?

Näistä asioista puhutaan yllättävän vähän.
Ja ehkä vielä vähemmän siitä, kuinka vahva meidän luottamus lemmikkiruokaan oikeasti on.

Moni ajattelee edelleen, että jos tuote on kaupan hyllyllä, sen täytyy olla turvallinen.

Mutta entä jos asia ei olekaan niin yksinkertainen?

🎧 Tämä artikkeli pohjautuu podcast-jaksoon: Kun koiran ruoka ei ole turvallista

Voit kuunnella jakson myös YouTubessa, Spotifyssa tai Apple Podcasteissa - Ota kanava seurantaan!

Kun oireet alkavat, mutta kukaan ei kysy ruoasta

Yksi asiakkaani kertoi tilanteesta, joka jäi mieleeni. Hänen vanhemmalle koiralle tuli yllättäviä oireita. Se alkoi täristä, hoippua ja käyttäytyä oudosti, eikä ollut enää oma itsensä.

Oireille etsittiin monia mahdollisia selityksiä. Epäilykset kohdistuivat esimerkiksi punkkipantaan, koiran ikääntymiseen ja mahdolliseen neurologiseen sairauteen.

Yksi kysymys jäi kuitenkin kysymättä:

Mitä koira oli syönyt?

Huomio ei kiinnittynyt ruokaan, herkkuihin eikä puruluihin.

Tämä ei ole syytös ketään kohtaan. Sekä omistajat että eläinlääkärit toimivat sen hetken parhaalla tiedollaan.

Mutta tämä kertoo jotain olennaista:

Ruokaa, herkkuja ja puruluita ei osata epäillä.

Kuivamuonatapaus, jonka moni on jo unohtanut

Suomessa oli tapaus, jossa koiran kuivamuonassa oli liian korkea glykoalkaloidipitoisuus.

Glykoalkaloidit ovat kasvien luontaisesti muodostamia yhdisteitä. Yksi tunnetuimmista on solaniini, jota voi muodostua esimerkiksi vihertyneeseen tai itäneeseen perunaan.

Suurina määrinä glykoalkaloidit voivat aiheuttaa muun muassa vatsaoireita, lihasheikkoutta ja neurologisia oireita. Vakavimmillaan myrkytys voi olla hengenvaarallinen.

Tämä tapaus nousi esiin vasta, kun useat koirat alkoivat oireilla samaan aikaan.

Oireet olivat vakavia:

• hoipertelua

• vapinaa

• lihasheikkoutta

• jopa halvaantumisen kaltaisia tiloja

Joissain tapauksissa koira jouduttiin lopettamaan ennen kuin yhteys ruokaan ymmärrettiin.

Vasta myöhemmin huomattiin: kaikki olivat syöneet samaa erää.

Puruluut ja neurologiset oireet

Toinen Suomessa paljon huomiota saanut tapaus liittyi puruluihin. 

Koiria vietiin eläinlääkäriin eri puolilla Suomea poikkeuksellisten ja vakavien oireiden vuoksi. Omistajat raportoivat muun muassa tärinästä, paniikinomaista käyttäytymisestä, ympyrässä juoksemisesta, kivusta huutamisesta ja kouristuksista.

Aluksi epäiltiin epilepsiaa, neurologisia sairauksia tai sattumaa.

Mutta kun tapauksia tuli lisää, alettiin etsiä yhdistävää tekijää.

Lopulta sellainen löytyi: tietyt puruluut.

Tutkimuksissa oireiden tarkkaa aiheuttajaa ei saatu yksiselitteisesti selville. Muualla Euroopassa samankaltaisiin tapauksiin on kuitenkin liitetty myös tuotteissa mahdollisesti esiintyviä kemiallisia yhdisteitä.

Yksi esillä ollut yhdiste on metioniinisulfoksemiini eli MSO, joka vaikuttaa keskushermostoon ja voi aiheuttaa esimerkiksi tärinää, sekavuutta ja kouristuksia.

Samankaltaisia oireita raportoitiin myös Suomessa.

Kun tuotteen ulkonäkö suunnitellaan ihmiselle

Koirat eivät valitse puruluita ulkonäön perusteella.

Me ihmiset valitsemme.

Moni puruluu on valkaistu, jotta se näyttäisi aidolta luulta. Luonnollinen nahkaluun väri olisi ruskea, mutta se ei ole yhtä houkuttelevan näköinen.

Ja juuri tässä kohtaa mennään joskus pieleen.

Valkaisu tehdään ihmisen silmää varten, ei koiran hyvinvoinnin vuoksi.

Sama kaava toistuu yhä uudelleen

Kun erilaisia ruokaan ja purutuotteisiin liittyviä tapauksia tarkastelee rinnakkain, niissä näkyy usein samankaltainen tapahtumaketju.

1. Ensin yksittäisen eläimen oireita ei osata yhdistää ruokaan tai herkkuun.
2. Kun samankaltaisia tapauksia alkaa tulla enemmän, yhteistä tekijää ryhdytään etsimään.
3. Asia nousee julkisuuteen, tuotteita voidaan vetää pois myynnistä ja kuluttajat alkavat vältellä niitä.

4. Jonkin ajan kuluttua kohu kuitenkin laantuu. Ja vähitellen palataan entiseen.

Miksi luotamme niin vahvasti?

Kuluttajan näkökulmasta luottamus on ymmärrettävää. Kun tuote on myynnissä tavallisessa ruokakaupassa tai eläintarvikeliikkeessä, on luonnollista ajatella, että joku on varmistanut sen turvallisuuden.

Ajattelemme helposti, että

• tuotteet on testattu

• joku muu on tarkistanut ne

• tämä on turvallista

Mutta todellisuus on usein yksinkertaisempi:

Lemmikkiruoka on liiketoimintaa.

Se tarkoittaa, että raaka-aineet valitaan kustannustehokkaasti, valmistus optimoidaan ja tuote pakataan houkuttelevasti.

Tämä ei ole itsessään väärin. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että kaikkea ei kerrota. 

Tuoteselosteen lukeminen

Yksi tärkeä muutos tapahtuu silloin, kun pakkauksen etupuolen sijaan alkaa kiinnostua siitä, mitä sen toisella puolella lukee.

Silloin kysymys ei ole enää vain siitä, sisältääkö ruoka kanaa vai lohta.

Vaan alat kysyä:

• Mistä raaka-aineet ovat peräisin?
• Mitä muuta tässä oikeasti on?
• Missä tuote on valmistettu?
• Miten tämä on valmistettu?
• Mitä valmistaja kertoo laadunvalvonnastaan?
• Onko pakkauksen antama mielikuva linjassa todellisen koostumuksen kanssa?

• Entä mitä ei kerrota?

Mitä voit tehdä käytännössä

Kaikkea ei tarvitse muuttaa yhdellä kertaa, eikä jokaista tuotetta tarvitse alkaa pelätä. Pienilläkin muutoksilla voi tulla huomattavasti tietoisemmaksi siitä, mitä koiralleen antaa.

Aloita esimerkiksi tarkistamalla tuotteen raaka-aineet, niiden alkuperä ja valmistusmaa. Jos tietoa ei löydy pakkauksesta tai valmistajan verkkosivuilta, kysy sitä suoraan valmistajalta.

Kiinnitä huomiota erityisesti siihen, kuinka avoimesti valmistaja vastaa kysymyksiin tuotteidensa alkuperästä, valmistuksesta ja raaka-aineista.

Kotimaisuus tai pohjoismainen alkuperä voi helpottaa tuotteiden ja tuotantoketjun jäljitettävyyttä, mutta pelkkä valmistusmaa ei vielä takaa laatua. Olennaisinta on se, että tuotteesta ja sen valmistuksesta on saatavilla riittävästi luotettavaa tietoa.

Lue lisää: Miten voit antaa ajanvieteluita turvallisesti

Nämä tapaukset eivät ole yksittäisiä poikkeuksia.

Vaan muistutus siitä, että ruoka ei ole itsestäänselvästi turvallista vain siksi, että se on kaupan hyllyllä.

Meillä on oikeus tietää enemmän.

Ja ennen kaikkea tehdä parempia valintoja koiriemme puolesta.